AmiGood

Kaikesta ja vähän muustakin

Aimo Hyvärinen:


Tuntematon ajattelija G.I.GURDJIEFF


“Tuhota säälittä, ilman kompromisseja lukijan sielussa ja tunne-elämässä ilmenevät jo vuosisatoja juurtuneet uskomukset ja näkemykset kaikesta mikä maan päällä on.”
Beelzebub´s Tales to His Grandson, 1949, alkulauseesta osa.

“Jumala ja mikrobi ovat samanlaisia systeemejä, ainoa ero on keskuksien lukumäärässä.” Views from the Real World

 


Georg Ivanovitsh Gurdjieff syntyi 1800-luvun lopulla Karsin kaupungin lähistölle. Seutu on kulttuurisesti hyvin ristiriitaista, mutta virikkeistä aluetta Armenian alueella Mustan meren ja Kaspian meren välissä. Gurdjieffin syntyperä on turkkilais-kreikkalais-armenialainen. Karsin ympärillä on uskonnoissa sufilaisuutta, ortodoksi-kristinuskoa, mazdalaisuutta, islaminuskoa ym. aina äitijumalatar Anahitan palvojiin asti.  Tämä kaikki pani nuoren miehen miettimään, että mistä kenkä hankaa eli onko joku joskus edes ollut oikeassa.

Gurdjieff alkoi etsiä totuutta 16-vuotiaana ensin lähiympäristöstään, sen uskonnoista ja lahkoista, muinaistarinoista ja sananlaskuista ja päätyi sittemmin kiertelemään ensin Keski-Aasiaa ja myöhemmin Etiopiaa ja Salomonin saaria myöten. Jotain hän ilmeisesti löysi, koska varttuneemmalla iällä perusti “Ihmisen tasapainoisen kehityksen isntituutin” Pariisin lähelle ja opetti siellä “Ideoita” ja mm. vanhoja temppelitansseja.

Gurdjieffien toimintaa ja tekstejä leimaa huumori, joskin tummasävyinen, ja tahalliset, mutta perustellut paradoksit, sekä selkeä, omaperäinen näkemys ihmisen historiasta, olemuksesta ja suhteista “kosmiseen tasoon”. Gurdjieffin elämää on ehkä vaikea ymmärtää, sillä hän käyttäytyi omituisesti. Hän suojeli itseään väärältä menestykseltä. Hän ei suostunut käyttämään karismaansa oman edun tavoittelemiseksi, mikä ärsytti jopa hänen ystäviään. Hän valitsi “moitteen tien” suojellakseen itseään kiitokselta ja johtajuudelta. Gurdjieff ei ollut “vapahtaja”, eikä sellaiseksi halunnut. Hänen metodinsa, myös “malamatin tieksi” kutsuttu, oli tunnettu Aasiassa jo muinoin mm. sufien parissa.

Tähän ajattelutapaan liittyy “Beelzebubin” n. 50-sivuinen “alkulause”, joka on itse asiassa monimutkaisella ja vaikeaselkoisella kielellä tahallaan kirjoitettu varoitus lukijalle olla lukematta kirjaa “koska sen sisältö voi polttaa hänen vatsalaukkuaan kuin punainen pippuri”, jonka jälkeen monisanaisesti kerrotaan mieltäylentävä tarina eräästä kurdista, joka ihastuu turkinpippurin kauniiseen väriin ja viimeisillä rahoillaan ostaa sen luullen sitä maukkaaksi hedelmäksi ja syö sen sitten väkipakolla, koska ei halua tunnustaa tuhlanneensa viimeisiä kolikoitaan tyhmästi. Alkulauseen toinen tarkoitus on tietenkin herättää mielenkiintoa ja saada “todellinen ajattelu” liikkeelle mekaanisen lukemistatapahtuman sijaan. Alkulause (samoin kuin koko kirja) kehoitetaan lukemaan useampaan kertaan.

IDEOISTA

Gurdjieff tuli siihen tulokseen, että ihmisen kärsimysten pääsyynä ovat puutteet, joihin ei osata kiinnittää huomiota, kuten herkkäuskoisuus ja siihen liittyvä suggestioalttius. “Olemme meissä vaikuttavien perin vähäarvoisten ja typerien voimien orjia... havaitsemme tekevämme sellaista, joka on vastoin sitä mitä pidämme oikeana...” Gurdjieff näki ihmiskunnan ennenkaikkea avuttomana, ei niinkään vaarallisena tai pahana.

Ihmisen suggestioalttiuden vaarallisuus on, ymmärrettävää kyllä, vain kasvanut tiedonvälityksen yhteiskunnassa. Gurdjieffin mukaan se, mitä kutsumme tajunnaksemme on vain tajunnan heijastumaa. Varsinainen tajunta on se mitä kutsutaan “alitajunnaksi”.

Toinen keskeinen asia Gurdjieffin “Ideoissa” on ihmisen velvollisuus toimia kosmisten energioiden muuntajana, ja tämä tapahtuu nimenomaan oikean elämäntavan kautta. Elämällään ihminen muuntaa materiaa korkeampaan muotoon, se on eksistenssin edellytys, sillä olemme osa maailmankaikkeuden ravintoketjua. Osa energiasta menee tehtäviimme, osa suuntautuu ylemmän tajunnan ruokkimiseen ja osa on meille kuuluva palkkio oman sielun muodostamiseen. “Olemassaolo on keskinäistä ylläpitoa”, sanoo Gurdjieff. Lisäksi hän toteaa: “Kaikki on ainetta, ideani ovat materialistisempia kuin materialismi...”.

Elämiseen liittyvät energiatalouden ongelmat ovat sidoksissa sodan ja rauhan kysymyksiin. Gurdjieffin mukaan eräs tärkeä sotien syy on kosminen tarve saada ihmisen tuottamaa hienoa energiaa, jota syntyy joko ihmisen tahtoperäisellä, oikealla elämäntavalla tai ennenaikaisessa kuolemassa. Tässä yhteydessä Gurdjieff puhuu kuun roolista maapallon nälkäisenä “kateellisena” kumppanina. En voi olla vetämättä yhteyksiä Carlos Castanedan “Kotkan lahjan” julman, kaikennielevän, tajuntaamme syövän “Kotkan” ja Gurdjieffin energiatasapainon ja kuun nälkäisyyden välille.

Löytämäänsä viisautta Gurdjieff nimitti “Ideoiksi” ja opetti niitä elinaikanaan vain oppilailleen. Teokset on julkaistu vasta hänen kuolemansa 1949, jälkeen. Gurdjieffin pääteos, trilogia “Beelzebub´s Tales to His Grandson” on 1200 -sivuinen science fiction -muotoon puettu eepos ihmiskunnan historiasta, musiikin (mm. nuottien) alkuperästä, energioiden kommunikaatiosta, sähköstä ja taiteesta. Siis “About All and Everything”, kuten koko Gurdjieffin teossarjaa nimitetään.

“Beelzebubin” voidaan arvella toimineen mm. Doris Lessingin “Shikasta” -sarjan esikuvana, siksi yhteneviä jotkut ideat ovat - tai sitten kyse on vain toisen totuudenetsijän omista, samansuuntaisista oivalluksista.

NELJÄS TIE

Gurdjieffin mielestä ihmiselämä olisi kyettävä järjestämään siten, että riittävä määrä ihmisiä tietoisesti huolehtisi oikeanlaatuisesta elämäntavasta eli energian tuottamisesta. Vain näin voitaisiin sodat, liikakansoittuminen ja rikollisuus ehkäistä. Hieman eri asussa tällainen “sijaiskärsiminen” on tuttua kaikista uskonnoista. Oikean energian tarve synnyttää vinoutuneissa yhteiskunnissa köyhyyttä, mielisairautta ja rikollisuutta.

Luonnollisen elämäntavan edistamiseksi toimii koko Gurdjieffin ideavarasto “objektiivisesta järjestä” tanssiliikuntaan ja “neljänteen tiehen”. Neljännen tien mukaan ihminen voi elää sangen tavallista elämää, olla joka varakas tai varaton, älykäs tai tyhmä, mutta siinä ohessa täyttää tiettyjä henkilökohtaisen työskentelyn velvotteita henkisen elämän suhteen.

Kun nykypäivän tasolta tarkastelee mm. ideaa neljännestä tiestä, on helppo huomata monien henkisen alueen liikkeiden jossain määrin toteuttavan sitä, kuten mietiskelyliikkeet, jooga, länsimainen buddhalaisuus ja muut ns. Uuden Ajan liikkeet. Tavallaan luostarilaitoksen tehtävä on siirtymässä osaksi tavallisten ihmisten elämää. Tosin “neljäs tie” poikkeaa hyvinkin johtajakeskeisistä mietiskelylahkoista siinä, että se varoittaa auktoriteettiuskosta ja vallan keskittymisestä.

OIKEA ELÄMÄNTAPA

Maailmassa on suoritettava tämä “työ”, ja sen tekemiseksi on joidenkin ihmisten saatava tarpeellinen ymmärrys. Ihmiset, jotka elävät suggestioiden varassa ja ihmiset, joiden tajunta on pysyvästi toispuoleista - nämä ihmiset eivät voi tehokkaasti eli ilman välittäjää täyttää “kosmista velvollisuuttaan”. On vain tahdottava ja opittava ymmärtämään oikean asenteen mahdollisuudet kaikessa - vaikkapa kortistointijärjestelmässä tai tavassa pyyhkiä pöytä. Epätäydellisyyden, turhautumisen ja vieraantumisen tunne tulee jos ei sisäisesti koe olevansa mukana tässä “suuressa työssä”.

“Ideoissa” oikeaan elämäntapaan kuuluu vapaa keskustelu eli ihmisten tarve tavata toisiaan ja vaihtaa kaikkia kokemuksiaan. Tähän ei Gurdjieffin mielestä missään nimessä sovi viralliset kokoukset, seminaarit tai symposiumit. Vain ohjaamattoman vapaan keskustelun avulla on mahdollista ymmärtää elämän ongelmia ja välittää tiedon kokemista energioiden tasolla.

ÄLÄ KOSKAAN TEE SAMOIN KUIN MUUT

Lopuksi Gurdjieffin “ideoihin” kuuluva lause, joka on vaikuttanut voimakkaasti Gurdjieffin tajunnan muotoutumiseen yhdessä hänen isoäitinsä kuolinvuoteellaan esittämän ehdotuksen “Älä koskaan tee samoin kuin muut” ja naapurin pojan nyrkillä irroittaman seitsemänjuurisen hampaan kera, nimittäin lauseen, jonka eräs Gurdjieffille tuntematon kauppamies humalatilassa esitti Moskovassa ostaessaan pojalleen kirjaa mielestään ylihinnalla, ja josta lauseesta on tullut yleismaailmallinen elämän periaate, ei vain maapallolla, vaan myös toisilla planeetoilla, lauseen joka “Beelzebubin” alkulauseessa on englanniksi: “If you go on a spree, then go the whole hog ingluding the postage.” Eli vapaasti kääntäen “Jos teet jotain, niin tee se loppuun asti ja vie sitten vielä roskat ulos.”, tai toinen vaihtoehtoinen käännös: “Jos lähdet rellestämään, niin sikaile koko rahan edestä unohtamatta veromerkkejä.”


Teoksia:

Beelzebub´s Tales to His Grandson, Dutton Paperback, All and Everything, part I

Meetings with Remarkable Men, All and Everything, part II, tehty myös (huonoksi) elokuvaksi

Life Is Real Only Then When “I Am”, All and Everything, part III

Muuta: Views from the Real World, Early Talks of Gurdjieff, Dutton paperback

J: G: Bennett: Gurdjieff, hyvin suuri arvoitus. Karatas-kirjat suomeksi.

Pianisti Keith Jarrett on levyttänyt Gurdjieffin hymnejä ECM-yhtiölle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.